Nikon Imaging | Suomi | Eurooppa

Voittaja tammi 2018


 

Janie Cristina Salskov

 

Emotionaalinen muotokuva - Salskov, Viborg
"Rakastan kasvoja, jonka ilmeet kertovat tarinan. Tällä tytöllä on ainutlaatuinen olemus, ja kuva on myös otettu sopivassa tunnetilassa, kylmänä syyspäivänä."

 

Tammikuun Kuukauden kuva -kilpailun voittaja on Janie Cristina Salskov!

Muotokuvaaja ja Nikon School –opettaja Therese Asplund perustelee voittajakuvan valintaa seuraavasti:

Tämä oli yksi niistä kuvista, jotka kiinnittivät heti huomioni. Sen lisäksi, että valokuva on teknisesti erittäin hyvä, pidän paljon ilmeestä, jonka kuvaaja on onnistunut vangitsemaan. Tytössä on jotain surumielistä, vaikka tuntuu, ettei hän ole surullinen. Minusta pikemmin vaikuttaa, että hän on alistunut omaan todellisuuteensa, jossa eläminen ei ole kovin helppoa. Hänen silmissään näkyvät heijastukset paljastavat kameran takana olevan henkilön ja vähän ympäristöäkin. Tämä saa entistä enemmän pohtimaan, kuka tyttö on ja mikä hänen tarinansa on. Hienoa työtä!
– Therese Asplund

Janie Cristina, kertoisitko vähän itsestäsi!

Olen tanskalainen freelance-valokuvaaja ja erikoistunut tunnepitoisiin muotokuviin, joita otan luonnonvalossa.

Miltä tuntuu, kun työsi voitti Kuukauden kuva -kilpailun?

Olen hyvin iloinen ja otettu tästä kunniasta, jota pidän suurena tunnustuksena työlleni. Varsinkin, kun tähän kilpailuun oli lähetetty niin monia hyviä kuvia. Päätin osallistua, koska halusin nähdä, saisinko jotain vastakaikua uusimmalle työlleni.

Missä ja milloin tämä kuva on otettu?

Tytön muotokuva on kuvattu viime syksynä 22. lokakuuta kotikaupungissani Viborgissa Tanskassa.

Vau, numerossa 22 on jotain erityistä. Järjestän usein tärkeät tapaamiset, tilaisuudet tai matkat juuri tuolle päivälle. Nyt olen taipuvainen uskomaan, ettei ollut yhteensattuma, että varasin ajan tytön kuvaamiseen kyseiseksi päiväksi.

Mikä on kuvan tarina?

Tuo kaunis malli tuli luokseni talvikuvausta varten. Olin päättänyt ottaa mustavalkokuvia ja aioin laittaa parhaat kuvat näytteille, mikäli mahdollista. Paikaksi oli sovittu Viborgin latinalaiskortteli. Teen siellä mielelläni katukuvauksia, kun olen kotiympyröissä. Sää suosi minua sinä päivänä, sillä luonnonvalo oli enemmän kuin täydellinen. Pilvistä ja ripaus auringonpaistetta. Mallin asento ja tyyli oli improvisoitu. Meidän välillämme vallitsi yhteisymmärrys, sillä nuoresta iästään huolimatta malli oli hyvin ammattimainen ja hänen kanssaan oli hieno työskennellä. Sain yhtäkkiä vision nuoresta tytöstä, hauraasta sielusta, joka on surullinen ja yksinäinen, mutta jolla on tiettyä sisäistä vahvuutta. Olen itsekin herkkä sielu, ja herkkyys vetoaa minuun. Hetki sen jälkeen, kun olin ottanut tämän kuvan, ihastuin siihen varauksetta, ja minun täytyi näyttää sitä tytön äidille kamerastani raakaversiona. Onneksi hän piti siitä yhtä paljon kuin minäkin.

Miten kiinnostuit valokuvauksesta?

Aloin käydä eri valokuvaajien luona, enimmäkseen Aarhusissa, kun pikkupoikani pestattiin mallitoimiston listoille noin seitsemän vuotta sitten. Useat asiakkaat varasivat poikani, ja vein hänet aina itse kuvauksiin. Seuraavina vuosina minusta alkoi tuntua hyvin innostavalta seurata poikaa kuvauspaikoille ja studioihin ja nähdä, miten valokuvaajat työskentelivät lasten kanssa, ja odotin aina kärsimättömästi tuloksia, eli kuvia. Ajattelin itsekseni, että tällaista haluaisin tehdä jonain päivänä. Myöhemmin minut hyväksyttiin mediaopistoon ja valokuvaustaitoni kehittyivät vähitellen. Saimme paljon hyviä tehtäviä ja tietoa.

Millaisia kohteita tai aiheita kuvaat mieluiten?

Olen erityisen kiinnostunut ihmisistä, kasvoilta näkyvistä tarinoista ja ilmeistä. Elävistä asioista.

Kuvaan silloin tällöin muotia ja luontoa, mutta muotokuvat – varsinkin tunnepitoiset muotokuvat – ovat intohimoni. Jumaloin projekteja. Kerran tein muotokuvasarjan punapäistä. Minulla on projekteja, joissa keskityn terveydenhuoltohenkilöiden muotokuviin, afrikkalaisiin sukujuuriin ja niin edelleen… Rakastan muokkausta enkä koskaan kyllästy oppimiseen. On loputtomasti mahdollisuuksia tutkia, kokeilla ja parantaa kykyjään tai kehittää näkemystä maailmasta ja ihmisistä.

Millaisia kameravälineitä käytät?

En ole koskaan ollut innostunut studiovalaistuksesta ja suuresta kalustosta.

Käytän usein sanontaa ”vähemmän on enemmän”. Työskentelen mielelläni mahdollisimman yksinkertaisesti siinä mielessä, etten halua tehdä asioista liian teknisiä. Uusin kamerani, Nikonin täyden kennokoon D750, on ollut paras sijoitukseni tähän mennessä. Käytän 70–200 mm:n tai 50 mm:n objektiivia sen mukaan, kuvaanko muoti- tai brändikuvia vai muotokuvia. Ja kuvaan enimmäkseen juuri luonnollisessa päivänvalossa.

Ehkä myöhemmin alan tehdä enemmän studiokuvauksia. Euroopassa on vaikea työskennellä talvella, kun valoa on vain muutama tunti. Mutta olen päivänvaloaddikti.

Kuvaatko harrastuspohjalta vai työksesi?

Kun ryhdyin kuvaamaan poikaani ja vaaleaa muusaani, en kuvitellut, että valokuvaukseni johtaisi harrastusta pidemmälle. Olen paljosta velkaa tälle tytölle, joka oli ensimmäinen todellinen inspiraation lähteeni, ja kuvaan häntä edelleen silloin tällöin. Näistä kotona ikkunan ääressä tai puistossa otetuista kuvista sai alkunsa lapsikuvausprojektini kidsphotography.dk. En osannut ajatella, että se menestyisi niin hyvin. Se on todellinen ilo minulle tällä hetkellä. Nyt olen onnekas, kun voin matkustaa ympäri Tanskaa ja käydä Euroopan suurissa kaupungeissa, kuten Pariisissa, Lontoossa ja Barcelonassa.

Kertoisitko meille valokuviin liittyvän lempimuistosi?

Yhtä parasta kuvamuistoa on vaikea sanoa. Muistelen lämmöllä kaikkia lapsikuvaussessioitani. Ehkä minun pitää mainita suosikikseni ensimmäiset lapsikuvaussessioni, jotka toteutin ollessani Pariisissa opintomatkalla, kun opiskelin Media College Denmarkissa ensimmäistä lukukautta vuonna 2013. Matka oli minulle suuri käännekohta, sillä saatoin toteuttaa haaveeni ja työskennellä ulkomailla mallien kanssa. Lisäksi kävin opiskelutovereideni ja opettajieni kanssa Paris Photo- ja FotoFever-messuilla. Olin aivan myyty!